Tuntuu taas vaan siltä, että mun elämää ei ole tarkoitettu tän pidemmäksi.... musta tuntuu että mun elämä on eletty..hyvä elämä oli tähän asti. Melkein 25 vuotta... äsken taas ihastelin mun kauniita reisiä peilistä.. noin 30 arpea vieläkin .. tulevat tuskiin koskaan häviämään.. kukaan ei halua mua tällasena..enkä itsekään pysty ketään rakastaa.. eilen vahvassa humala tilassa tapasin miehen, joka särki sydämeni.. join ja yritin turruttaa tunteita... makasin hetken puistossa nurmikolla ja toivoin että olisin kuollut.. kun vihdoin luovutin ja palasin todellisuuteen lähdin kotia päin ja itkin itseni uneen..

Tänään on krapula. Olin eilen pitkästä aikaa ulkona. Menin yhden tutun luo jatkoille ja join vielä lisää. Kävi mielessä ottaa laukussa olevat pillerit, mutta jotenkin sain estettyä itseni tekemästä sitä.. olisi tullut vain mielettömän kauhea krapula aamuksi. Niitä pillereitä ei olisi ollut kuin muutama, niin ei niistä olisi kunnolla mennyt sekaisin. Oli vaan taas tosi paha olla. Aamulla pomo soitti töistä ja sanoi, että myyntiraportit olisi pitänyt olla laitettuna jo tänään. Olin ajatellut meneväni vasta illalla töihin, mutta jouduin sit suunnistamaan kaverin luota keskustaan jo puolenpäivän aikaan ja otin pyörän töihin torin laidalta. Onneksi ei edes ollut vielä krapulaa.. henki varmaan haisi ja olin vielä vähän humalassa. Sitä mun kaveria ei näkynyt missään, kun lähdin. Joku sen toinen kaveri makasi sen olkkarin sohvalla ihan sammuneena. Tarkistin, että se hengitti, oli se kyllä niin humalassa yöllä.

Mun työkaveri oli sitten laittanut mun puolesta niitä mun raportteja, arvatkaa ottiko päähän ja hävetti. En tajua miten mä nyt onnistuin unohtamaan ne.. se mun työkaveri on aivan mielettömän hyvä työntekijä, mulla ei ole mitään mahiksia yrittää olla yhtä hyvä.. sillä on mielettömät energiaresurssit ja sillä pysyy kaikki hallinnassa. Toisin kuin mulla. Nyt se joutui tekemään mun töitä, kun sillä on ihan tarpeeksi omiakin. Ei olisi pitänyt jatkaa tässä samassa kesätyöpaikassa enää tätä kesää, olisi pitänyt lopettaa hyvän sään aikana.. kun musta oli vielä ihan ok kuva työntekijänä. Mulle tulee huono olo kun ajattelen töitä, vaikka työstäni pidänkin...

Eilen alkuillasta meillä oli saunailta. En mennyt saunomaan enkä uimaan, vaikka olisi tehnyt mieli. Se on ihan mahdotonta näitten arpien kanssa.

Kiitos kommentoijille.

mulla on huono olo...huonohuonohuono. haluisin ehkä kuolla... mutta mistä sitä tietää helpottuuko olo kun kuolee..eihän sitä tiedä minne sitä joutuu. mä en vaan kestä enää.. kun tulee syksy ja talvi niin varmaan mun elämä tulee taas olee ihan vaakalaudalla.. nyt vielä jaksaa jonkun verran kesäauringon voimalla... haluan että tulee verta.. haluan pääni sekaisin.. haluan luovuttaa.

mä oon ihan yksin. siis yksin siinä mielessä, etten koskaan tuu löytämään elämänkumppania.. kavereita kyllä on... taas yksi meni miesystävänsä kanssa kihloihin. kaverit valmistuu, saa alansa töitä, ja pian ne alkaa perustaa perheitä... mä en ikinä tuu pääsee noin pitkälle..mun voimat ei riitä. mun elämä on liian moni mutkaista. kukaan ei tule koskaan haluamaan tällaista itsensä tuhoojaa.. toisaalta, en osaa edes seurustella... oon täysin epäonnistunut ihminen, täysin epävakaa. olisipa jo syksy. saisin rauhassa kuihtua.