Tuntuu taas vaan siltä, että mun elämää ei ole tarkoitettu tän pidemmäksi.... musta tuntuu että mun elämä on eletty..hyvä elämä oli tähän asti. Melkein 25 vuotta... äsken taas ihastelin mun kauniita reisiä peilistä.. noin 30 arpea vieläkin .. tulevat tuskiin koskaan häviämään.. kukaan ei halua mua tällasena..enkä itsekään pysty ketään rakastaa.. eilen vahvassa humala tilassa tapasin miehen, joka särki sydämeni.. join ja yritin turruttaa tunteita... makasin hetken puistossa nurmikolla ja toivoin että olisin kuollut.. kun vihdoin luovutin ja palasin todellisuuteen lähdin kotia päin ja itkin itseni uneen..